Saivon tarina

Kuva: Kaisa Sirén

On pohjatuulen kainalossa ihmeellinen järvi.
Erämaassa, kaukana hopusta ja hälystä.
Ei tule siihen jokea, ei siitä vesi virtaa,
vaan pohjassa on pulppuava lähde.
Sen makea, kylmä vesi nokiset kasvot puhdistaa.
Heinäkengän hiertämistä varpaat vapauttaa.
Sellainen on Saivo.
Pakkastuulessa synnytetty.

(Harriet Urponen)

Lähellä Pakasaivoa on pieni kahvila, jonka pihalla on kyltti.

 

Minun Saivoni on ihmeellinen erämaajärvi. Pieni, syvä, Lapissa sijaitseva, harvinainen erämaajärvi, johon ei tule ja josta ei lähde yhtään jokea. Saivon vesi on makeaa, kylmää ja kirkasta. Saivon pohjassa on lähde. Pappani vei minut lapsena katsomaan Pakasaivoa, joka sijaitsee Kolarin kunnassa lähellä Äkäslompolon kylää. August -pappa opetti minut kunnioittamaan luontoa ja arvostamaan sen antimia.

Minua ovat puhutelleet Kalervo Uutun eli Uuttu-Kallen tarinat saivosta. Näissä tarinoissa vastatuulesta väsynyt matkamies sai saivon luona levähtää. Elämän rasittama ihmisriepu sai puhdistaa kasvoiltaan kotanoen ja auttoipa saivon vesi jopa heinäkengän hiertämään.

Saivo on luovien tilaisuuksien suunnittelutoimisto. Muotoilen idea- ja virikekoulutukset ja pienten tilaisuuksien ohjelmat. Synnytän elämänmakuisia lauluja ja tarinoita. Saivo on haaveeni ja unelmani. Miljöönä saivo sopii omien lahjojeni hyödyntämispaikaksi. Sen rannalla voin palvella asiakkaita, siellä laulu kaikuu komeasti ja sen inspiroiva ympäristö synnyttää uusia tarinoita.