Verlan paperitehdas heräsi eloon

Joku on seissyt samassa kohdassa kauan. Vanhasta puulattiasta erottaa selvästi jalanjäljet. Ne ovat painuneet lattiaan, joka on jälkien kohdalta useamman sentin alempana muuta lattiapintaa. Kuka on tuo nainen, joka on jättänyt näin merkittävät jäljet, että 40 000 ihmistä vuosittain käy niitä ihmettelemässä? Hän on Maria Mattson.

Hän jätti jalanjäljet Verlan pahvitehtaan lattiaan. Jäljet jäivät juuri siihen kohtaan, jossa Maria aikanaan työskenteli yli 50 vuotta. Hän seisoi saman vaa´an äärellä niin kauan! Hän lajitteli pahvia. Pahvit tuotiin hänen eteensä kärryillä. Ne oli leikattu n. 70 x 100 kokoon ja niitä oli hyvin eri paksuisia. Maria lajitteli pahvia painon perusteella, eikä hän lopulta tarvinnut työssään vaakaa, niin hyvin hän pystyi pelkällä näppituntumalla analysoimaan grammalleen pahvin painon. Hän jäi eläkkeelle 77-vuotiaana.

Muuttumaton tehdasmiljöö

Kuljen Verlan pahvitehtaassa, joka on säilynyt muuttumattomana halki vuosien. Voin kuvitella, millaista työn teko tehtaassa on ollut. Maria sai minut ajattelemaan naisen asemaa Suomessa 1900-luvun alussa. Tuolloin isoäitini äiti oli vielä työikäinen, eli emme edes ole kovin kaukana historiassa. Agraariyhteiskunnassa suurin osa naisista luonnollisesti teki työtä kotona hoitaen lapsia ja maatilan töitä, mutta tehdaspaikkakunnilla naisia työskenteli myös kodin ulkopuolella.

Työntekijämäärä oli suurimmillaan vuonna 1951, jolloin 160 työntekijöistä oli noin kolmannes naisia. Heidän palkkansa oli vain noin 60 % miehen palkasta ja työolosuhteet olivat nykyajan vaatimuksista kaukana. Yllättävän vähän tehtaassa oli työtapaturmia, ainakaan niitä ei ole kirjattu.

Puut tulivat tehtaalle Kymijokea pitkin ja vaarallisimmat työvaiheet oli vahvasti miesten harteilla. Saimme nähdä, miten kuusipöllistä tulee vaihe vaiheelta pahviarkki. Tarvittiin paljon työtä, ennen kuin pahvi oli valmista. Työoloihin tuli merkittävä parannus, kun tehtaaseen saatiin sähkövalo vuonna 1889.

Vaikeat työolosuhteet

Marian työ oli tehtaan töistä kevyimmästä päästä. Hän nosteli arkin kerrallaan pahvia eri pinoihin, mutta tehdassalissa naiset siirtelivät valtavia pinoja paksuja, märkiä pahviarkkeja paikasta toiseen. Pahvipinoja liikutettiin eteenpäin kiskojen päällä kulkevilla kärryillä. Erityisen puhutteleva työpiste tehtaassa oli kuivaamossa, jossa saattoi olla jopa 70 astetta lämmintä. Pahviarkit ripustettiin kuivumaan 7 metrin korkeuteen, naiset taiteilivat kapeilla lankkutelineillä ripustaessaan arkkeja.

Työtä tehtiin kuutena päivänä viikossa ja työpäivän pituus oli 12 tuntia aina vuoteen 1917 saakka, jolloin voimaan tullut työaikalaki lyhensi työpäivän 8 tuntiin.

Kuivaamossa työskentelevillä naisilla oli valtava etuoikeus saada käydä uimassa työpäivän lomassa. Tämän ne tekivät työmekot päällä, mikä viilensikin hetkeksi tilannetta. Uintilupa peruttiin, kun tehtaan miehet ryhtyivät oikein joukkioina tirkistelemään naisten uintipuuhia. Heidän työnteostaan ei tullut mitään, joten naisten uintioikeus peruttiin. Kolmen vuoden ajan kuivaamon naiset eivät saaneet uida, kunnes tomerien naisten joukosta jonkun ryhdyttyä ajamaan asiaa, kielto kumottiin ja uinti oli taas sallittua.

Maailma on muuttunut

Kävin kaksi tuntia poimimassa mustikoita. Yksitoikkoinen työasento sai minut välillä miettimään tehtaan naisia. Miten he kumartelivat ja kantoivat raskaita taakkoja kuumassa, hämärässä tehtaassa. Minä olen kahden tunnin mustikanpoiminnan jälkeen selkä märkänä. Ajattelen, että mitä jos joutuisin tekemään samaa vielä kymmenen tunnin ajan. Jotenkin tulee jo kiitollinen olo siitä, että olen saanut syntyä 70-luvun Suomeen.

Verlan pahvitehdas on Unescon maailmanperintöluettelossa. Kouvolan suunnassa liikkuvat, tutustukaa ihmeessä Verlan historialliseen tehdasmiljööseen! Tehtaalla on opastettuja kierroksia päiväsaikaan tasatunnein. Verlan rakennukset ovat todella kauniita! Niissä on hienoja yksityiskohtia, koristeellisia muurauksia ja kirkkomaisia koristeita.

Kiitos Leo-enolle ja Helenalle tästä ihanasta retkestä Verlaan!

Teidän Harriettinne

*Verlan tehdas on pahvitehdas, ei paperitehdas. Näin ollen olen muokannut tekstisisältöä vastaamaan todellisuutta. Koska ohuimmat pahvilaadut muistuttavat oleellisesti paperia, jätin otsikon ennalleen.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedin