Valo voittaa!

Ihmiset kömpivät koloistaan. Hiihtoladulla tapahtuu outoja. Ohikulkijat tervehtivät vähintään nyökäten, joku ihan hymyillen. Lapsen kanssa hiihtäessä ihmiset sanovat rohkaisevia kommentteja.

Aurinko tekee ihmeitä. Huomaan, miten katuvalot sammuvat jo ennen kahdeksaa, kun pyöräilen töihin. Sininen hetki ehtii pois alta vain reilun vartin mittaisella työmatkalla, eikä enää ole pimeää.

Kaikkein pimeimpään aikaan olen kuin lamaantunut. Pystyn kyllä toimimaan, mutta ajatukseni eivät tunnu löytävän perille kovin nopeasti, enkä oikein innostu mistään. Kun saan tarpeeksi valoa, herään eloon.

Mikä sitten auttoi yli pimeän?

Liikunta

Joka aamu kävin aamulenkillä. Koska kyse on tavasta, ei minun enää tarvitse neuvotella lähdenkö. Ainoastaan joudun pohtimaan, mitä laitan päälleni, kun lähden. Yhtään kertaa en ole katunut aamulenkkiä. Tammikuussa aloitettuani Fight Clubin, olen aloittanut aamutreenin vielä ennen aamukävelyä. Se on tehnyt ihmeitä. Jostakin syystä minusta tuntuu, että selviän ihan mistä tahansa juuri nyt.  

Hieronta

Koko talven ajan olen käynyt säännöllisesti hierojalla. Hän kuulostelee, mitä kaipaan ja auttaa minua joko palautumaan treeneistä tai rentoutumaan. Hieronta on ollut yksi tärkeä elementti hyvinvointini tukena. Odotan aina, että pääsen ammattilaisen käsittelyyn. Arvostan sitä, että hän on myös fysioterapeutti, sillä hän auttaa minua kaiken maailman jumien kanssa opettamalla minua itse pitämään hierontojen välillä itsestäni huolta.

Ystävät

Kun on pitkään pimeää, tulee ehkä liikaa jurputtaneeksi asioista. Rakkaan ystävän kanssa jurputtaminen on terapeuttista. Samoin kuin se, että sitten voi etsiä yhdessä myös hyviä puolia lempivalitusvirsistä. On ihana tietää, että on ystäviä, jotka auttavat tarvittaessa. Jotka kuuntelevat ja lähtevät lenkkikaveriksi. Kaikkein parasta on se, että vaikka kuinka olisi välissä ajanjaksoja, ettei nähdä tai olla yhteydessä, niin tauon jälkeen ilman syyllisyyttä kaikki vain jatkuu ihan niin kuin aina ennenkin.

Ystävä on se, joka hyväksyy sinut, vaikka olisit rikki.

Joka muistaa sinua, vaikka itse unohtaisit.

Joka tulee hakemaan sinut ulos, vaikka haluaisit piiloutua viltin alle.

Joka kiikuttaa käsin kirjoitetun ystävänpäiväkortin postilaatikkoon ja sanoo,

että olen kuin villasukka. Lämmin ja kotoisa.

Ystävät on valo.

Ja valo voittaa!

Harriet U

Kiitos, että viivähdit hetken tekstini parissa! Olet valo! – Harriet

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedin