Työn tekeminen elämäntapana: vähemmän on enemmän!

Työelämä on muuttunut sellaiseksi, että työ seuraa meitä kaikkialle. Toisaalta on hienoa, ettei työtä ole pakko tehdä oman työpöydän ääressä, vaan etenkin tällaista luovaa työtä tekevä voi tehdä työtä silloin, kun niin sanotusti inspiraatio iskee. Turha istua oman työpöydän ääressä klo 8-16 tuota inspiraation iskua odottamassa, kun työn tekeminen on mahdollista milloin tahansa, missä tahansa. Asian kääntöpuoli on siinä, että työn ja vapaa-ajan raja hälvenee. Töitä tulee tehtyä ihan liikaa ja levon osuus jää liian vähäiseksi. Jos työ on mielekästä, niin siitä tulee tapa elää.

Tolkkua työaikoihin

Työterveyslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan (2018) asiantuntijatyötä tekevät ovat erittäin sitoutuneita työhönsä ja he käyttävät siihen paljon aikaa. Esimiesasema näyttäisi olevan systemaattisesti yhteydessä pidempään työpäivään, joka jatkuu monilla vielä kotona, usein ilman erillistä korvausta. Yleisesti ajatellaan, että sähköpostiin pitäisi reagoida nopeasti, mielellään heti. Jos ei vastausta kuulu, lähestytään toista reittiä – Messengerillä tai WhatsAppilla, joten viestin lähettäjä pääsee ainakin näkemään, milloin viesti on luettu. Viestejä tulee myös tekstiviestinä ja esimerkiksi Facebookin yksityisviestinä. Viesti laitetaan ”muistin aikana” ja vaikkei viestin lähettäjä kysyttäessä odotakaan, että toinen on aina tavoitettavissa, hän silti odottaa nopeaa reagointia.

Itsekin olen yrittäjätyyppi ja pyrin tekemään työtä niin, että olisin työnantajani minuun tekemäni investoinnin arvoinen. Olen tavoitettavissa muulloinkin kuin työaikana ja aika usein huomaan vastaavani myönteisesti, jos joku pyytää minua viikonloppuna töihin siitäkin huolimatta, ettei vapaata ole mahdollista viikolla pitää. Vilkuilen työsähköposteja iltaisin ja tunnistan, ettei siinä aina ole mitään järkeä. Niin tulee tehtyä, koska se on mahdollista helposti. Työnantaja ei edellytä minulta jatkuvaa työssäoloa, päinvastoin työnantaja toivoisi, että minä olisin mahdollisimman työkykyinen kaikilla mittareilla mitattuna. Se taas edellyttää minulta itseltäni jotakin tolkkua työaikoihin.

Älylaitteet mahdollistavat kaikkien viestien lukemisen matkapuhelimesta. Ei ole yllätys, että tutkimuksen mukaan älypuhelimia käyttävät olivat paremmin tavoitettavissa työajan ulkopuolella ja he myös jatkoivat työpäiviään työajan ulkopuolella. Työn tekemisen muoto on muuttunut sellaiseksi, että uusia toimintamalleja täytyy löytyä. Nyt täytyy vain ottaa puheeksi itselle paras työn tekemisen malli esimiehen kanssa ja sopia työn tekemisen käytänteistä.

Johtopäätöksenä tutkimuksissa oli se, että vähemmän on enemmän.

Positiivinen kierre

Hyvä työn imu -> hyvä fiilis töissä -> parempi hyvinvointi -> kokemus kohtuullisemmasta työmäärästä -> pidempi yöuni -> parempi palautuminen = Enemmän aikaan lyhyemmässä ajassa

Negatiivinen kierre

Liikaa töitä -> aina saavutettavissa -> vähäinen määrä unta -> huonompi vireys aamulla -> liian pitkä päivä = Ihminen saa vähemmän aikaan

Yksi hieno löytö oli se, että jos ihmisellä on itsellään mahdollisuus vaikuttaa työpäivän alkamis- ja loppumisaikoihin, tuki se parempaa hyvinvointia kaikilla hyvinvoinnin osa-alueilla.

Mutta miten saada käyntiin tuo positiivinen kierre? Miten voisi saada kokemuksen siitä, että työn tekemisen vain voi lopettaa jossakin kohtuullisessa ajassa ja vapaa-aika on lepoa ja palautumista varten? Minä olen päässyt työnohjaukseen. Koen sen olevan juuri se paikka, missä saan miettiä työn ongelmia ja työstressin aiheuttajia ulkopuolisen asiantuntijan kanssa. On hyvin vapauttavaa oivaltaa, missä osassa omaa työtä tuntee välillä stressiä. Näin on helpompi myös rajata työn määrää.

Toisaalta eihän tämäkään tutkimus mitään uutta tuonut. Aamulenkillä ystäväni Jari Sarasvuo saarnaa samoista asioista nojautuen valtavaan lähdeaineistoon. Mikä minun viestini tänään sinulle on? Irrota välillä työstä ja lepää niin saat seuraavana päivänä enemmän aikaiseksi. Puhun samalla itselleni.

Lähde: Asiantuntijatyön työajat – yhteydet työhön ja hyvinvointiin, 2018, Annina Ropponen, Barbara Bergbom, Mikko Härmä ja Mikael Sallinen

Sinun, Harriettisi

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedin