Tekopyhää!

Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. Näin sanotaan Matteuksen evankeliumissa (6:16).

Mitä on tekopyhyys? Ainakaan se ei ole mitään oikeata pyhää, vaan tekaistua ja teeskenneltyä. Keksittyä, kenties. Ovatko tekopyhät siis synkän näköisiä?

Ehkä taustalla on se ajatus, että paasto saattaa aiheuttaa meissä myös negatiivisia tunteita. Siitä voi tulla paha mieli ja synkkiä ajatuksia, kun luovumme hetkellisesti jostakin meille tärkeästä, johon olemme tottuneet. Eihän luopuminen kivaa olekaan, vaan vaatii tiukkaa pohdintaa ja hyviä perusteluja.

Paasto ja ylipäätään luopuminen ei välttämättä heti tuo mitään välittömiä hyviä tuntemuksia. Mutta jos olemme välillä ilman jotakin, opimme taas arvostamaan sitä, kun saamme nauttia siitä uudelleen. Puhuttiinpa sitten laskiaispullasta tai Netflix -maratonista.

Jos paastoaminen on olennaiseen keskittymistä, ehkä kirjoittaminen voi olla tässä tukena. Voin kirjoittaa siitä, mistä oman elämäni turhuuksista minä voisin hetkeksi luopua. Elämäntapamuutokseen paaston aika sopii aivan erinomaisesti! Voin yrittää syödä maltillisia annoksia ja nauttia vähemmän herkkuja ja yrittää myös tehdä sen sydän täynnä iloa ja onnellisena jokaisesta päivästä.

Minulla on yksi ystävä, jolla on hyvä tsemppi päällä oman elämäntapamuutoksensa kanssa. Häntä seuratessani olen vilpittömän onnellinen. Hän on ihan varmasti syönyt maltillisemmin kuin ennen ja nauttinut aiempaa vähemmän herkkuja, mutta hän itsekin tuumasi, miten helpolta se on tuntunut, kun on kerran saanut tehtyä päätöksen.

Ainakaan minä ja ystäväni emme ole synkän näköisiä. Emmekä varmasti halua olla tekopyhiäkään. Huomenna on uusi päivä, täynnä uusia kiusauksia. Nekin kuuluvat tähän paaston aikaan.

Iloa ja valoa sinulle tähän viikkoon!

-Harriet

Teksti on syntynyt Minun tarinani Raamatun inspiroimana -kirjoituskurssilla Oulujoen pappilassa. Kurssin ohjaajana on tarinapappi Satu Kreivi-Palosaari.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedin