Täysi kymppi

Muistan aina sen lokakuun päivän, kun tyttäreni Hilda syntyi. Lunta tuli yli 20 cm ja se lumi oli pysyvä lumi sinä talvena. Oli ihmeellistä olla sairaalassa ja katsoa ulos ikkunasta. Kaikkialla oli puhdasta ja valkoista. Olimme juuri kesän lopussa muuttaneet asumaan Rovaniemelle. Uusi koti, uusi kaupunki – tuttu tosin, mutta pitkän ajan takaa. Uusi vauva, uusi elämä.

Kun isosisko tuli katsomaan meitä sairaalaan, hän näytti siltä, kuin olisi kasvanut yhden yön aikana omaan rooliinsa. Siinä me tutustuimme toisiimme, uuteen ihmiseen, jota olin kantanut sisälläni ja joka nyt oli sylissäni. Arki oli touhua täynnä, silti päivät lipuivat ohitse rauhallisesti.

Siinä ajassa oli palanen onnea. Jotenkin se aika on mielessäni onnellisena muistona. Syksy näyttäytyi niin valoisana, valkoista lunta vasten ei illan pimeys tuntunut niin pahalta. Arki oli yksinkertaista. Se oli jotenkin helppoa. Tosin aika on saattanut kullata osan muistoista.

En voi uskoa, että tästä kaikesta on kulunut kymmenen vuotta! Elämässä on paljon yhtäläisyyksiä kymmenen vuoden takaiseen aikaan. Olemme uudessa kodissa, uudessa kaupungissa – tutussa tosin, vain kymmenen vuoden takaa. Vaikka nyt ei ole vauvaa, on elämä kymmenvuotiaan kanssa yhtä ihmeellistä kuin aikanaan vauvan kanssa.

”Kerro taas millainen minä olin vauvana”, tyttäreni sanoo. Ja minä kerron. Kerron, miten ihanalta hän näytti. Miten kaunis vauva hän oli ja miten hän rakasti, kun loruttelin hänen kanssaan. Kerron, miten hän ruukasi nukkua pitkiä päiväunia. Hänen unenlahjoihinsa saattoi luottaa. Kun hän meni nukkumaan, hän nukkui yleensä vähintään kolme tuntia. Hän oli hyväntuulinen lapsi. Nyt hän on ihan täysi kymppi! Harrastaa voimistelua ja viulun soittoa ja tuo elämäämme niin paljon iloa, että sitä on mahdotonta kuvata sanoin.

Nyt hänen ystävänsä ovat tulleet kylään ja hän on itse leiponut suklaamuffinsseja. Hän rakastaa mutakakkua ja päätti, että hänen täytekakkunsa tehdään niin, että laitetaan kolme mutakakkua päällekkäin ja paljon kermavaahtoa väliin ja päälle. Tyttäreni ja hänen ystävänsä leikkivät, laulavat ja kikattavat. Pirtti on iloa täynnä. Kerrankos sitä pyöreitä täytetään, silloin on juhlan paikka!

Jos pieni lintuni Hilda joskus luet tämän kirjoituksen, niin tiedä, että minä rakastan sinua!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedin