Uusi vuosi on antanut minulle enemmän omaa aikaa. Tällä tarkoitan aikaa, jota ei ole korvamerkitty minnekään tai kenellekään. Se on aikaa, jolloin voin itse miettiä, mitä teen. Tällä en tarkoita aikaa yksin, vaan oma aika voi olla myös lasten tai muiden tärkeiden ihmisten kanssa vietettyä aikaa. Vanha totuus – kaikilla meillä on vuorokaudessa 24 tuntia […]
Puolita harmitus – pitkä oppimäärä. Unelmista totta. Notes. Isoja ajatuksia. Penni ajatuksistani. Olen vihkoihminen ja nämä ovat minun vihkojeni nimiä. Rakastan vihkoja. Minulla on niitä useampia käsilaukussani, työpöydälläni, kotona. Jokaiseen tunnelmaan oma vihko, erilaisia vihkoja erilaisiin aihepiireihin. Rakastan pieniä kierreselkäisiä vihkoja, joista saa repäistä sivuja irti. Luovimpia muistiinpanoja teen vihkoon, jonka paperissa ei ole ruutuja […]
Luonnolla ei ole kiire. Lumi sulaa hitaasti. Kevät viipyy. Marjat kypsyvät pitkään. Kestää kauan, ennen kuin voimme todistaa kasvun ihmettä. Juuri nyt tuntuu siltä, että vie ikuisuuden odottaa puiden silmujen puhkeamista. Mutta kauanko on mennyt siihen, että Kemijoki teki itselleen uoman, mitä pitkin vesi voi virrata? Luonto muuttuu hitaasti. Heti mulle kaikki tänne! Elämme pikakulttuurissa. […]
Ahdistaako arki? Tuntuuko siltä, että voi ei, taas on maanantai. Kelloja on siirretty tunti kesää kohti ja on siis kesäaika. Kesäaika! Voi tätä Suomen kesää! Tarina kertoo, että Uudessa-Seelannissa asui perhosten keräilyä harrastanut mies. Hän harmitteli, että päiväperhoset lakkasivat lentämästä niin aikaisin, ettei hän ajoissa ehtinyt harrastuksensa pariin. Hänen haaveensa oli, että ilta alkaisi myöhemmin. […]
Tyttäreni kertoi minulle innoissaan, mitä hän oli oppinut eskarissa. ”Äiti ajattele, minkälaisia aisteja ihmisellä on!” Hän kertoi minulle kaikki aistit ja kuvasi, mitä kaikkea voimme eri aistien ansiosta tehdä. Hän pyysi minua miettimään, miltä minusta tuntuisi, jos minä en näkisi. ”Ei se äiti haittaisi, kun sitten voisit lukea pistekirjoitusta tuntoaistilla”, Hilda sanoi. Juttelimme Hildan johdolla […]
Ehditkö juttelemaan? Näin hän aloittaa puhelunsa. Miksi edes vastaisin, jos en ehtisi. Lähtökohta on jo se, että minulla on kiire. Onko minulla? Pitäisikö olla? Tuo aikamme vitsaus, kiire. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä, mutta kun ei oikein olisi aikaa. Mutta tärkeille asioille on aina aikaa! Minun korvaani kiire on aika negatiivinen sana. Helposti jää […]
Voi meitä ihmisen lapsia. Vaadimme itseltämme usein liikaa. Vai onko se työnantaja, joka vaatii? Vai kilpailu? Monet kokevat, että joutuvat kiirehtimään, että ehtivät tekemään tarvittavan määrän töitä. Juuri se voi olla suurin stressin aihe – aika ei meinaa riittää. Toiset saavat aikaiseksi, niillä ns. hommat vain tapahtuu. Silti heillä harvoin on sellainen tilanne, että on tehnyt […]
Olemme mestareita sepittämään tarinoita, jopa itsellemme! Meillä on toinen toistaan erikoisempia verukkeita olla tekemättä jotakin, jonka ihan varmasti tiedämme olevan meille hyväksi. Miksi emme lähde lenkille, vaikka AINA lenkin jälkeen on hyvä olo? Valloittava Anna Perho on kirjoittanut minulle kirjan! Hän opettaa ihan konkreettisia tapoja arjen hallintaan. Kun luin kirjaa, minusta tuntui, että Anna on […]
”Jos viime tippaa ei olisi, niin paljon jäisi asioita tekemättä” – sanotaan. Onko ihmisen persoonassa taipumus siihen, että joillakin on useammin kiire, kuin toisilla? Onko kiire ominaisuutena ujutettu jonkun ihmisen temperamenttiin? Tunnen ihmisen, joka osaa olla läsnä. Hän ei koskaan näytä kiirettään, ei puhu siitä muille, saati luettele tekemättömiä töitään. Hän istuu alas ja katsoo […]
