Sinulle, ystäväni!

Kiitos, että olet siinä. Olet ollut siinä kauan ja sinä olet minulle tärkeä. Olemme jakaneet elämän iloja ja kohdanneet asioita, jotka yhdistävät meitä. Ja vaikka tiedät minusta niin paljon, olet siinä, minun rinnallani.

Kun synnyit tähän maailmaan, on yksi asia vaikuttanut elämääsi enemmän, kuin mikään muu. Olet vauvasta lähtien rakentanut omaa minuuttasi suhteessa muihin ihmisiin. Olet katsonut äitiäsi silmiin ja saanut häneltä takaisin katseen. Oliko se rakastava katse? Oli tai ei, se on vaikuttanut siihen, millainen sinusta on tullut.

Samalla tavalla läpi elämän olet kohdannut ihmisiä. Joku heistä on katsonut sinua rakastavasti. Joku heistä on heti ymmärtänyt juuri sen, mitä sinä olet tarkoittanut. Joku heistä on osoittanut sinulle paikkasi huoneen perällä, joku toinen taas on osannut rohkaista sinua tulemaan kaikkien eteen. Vaikka olet jännittänyt ja pelännyt, olet toisen ihmisen avulla voinut ylittää itsesi. Tai olet ehkä vajonnut maan alle. Mitä ikinä oletkin kokenut, näihin kokemuksiin liittyy yleensä aina tavalla tai toisella muut ihmiset. He ovat muovanneet sinua tulemaan juuri sellaiseksi, millainen olet nyt. Eikä kukaan muu ole samanlainen! Olet aivan ainutlaatuinen!

Ei ole yhdentekevää kenen kanssa aikaasi vietät! Kun sinä olet liekeissä, siitä roihusta riittää ihmeteltävää muillekin. Se roihu sytyttää muutkin.

Miksi jonkun ihmisen kanssa kaikki sujuu alusta lähtien kuin tanssi – ja toisen kanssa tuntee olevansa kotoisin eri planeetalta? Onko se niin, että nähdessään toisessa ihmisessä jonkun sellaisen piirteen, mikä itseltä puuttuu, tulee tuo ”kolo” heti näkyväksi? Onko se niin, että on turvallista olla samankaltaisten ihmisten kanssa ja erilaisuus pelottaa? Kuitenkin on totta, että esimerkiksi huipputiimi tarvitsee erilaisia ihmisiä. Tarvitaan monenlaista osaamista ja erilaisia ihmisiä ennen kuin ajatuksista voi syntyä informaatiota.

Olet varmasti kuullut sanottavan, että ystävälle voi sanoa asiat ihan suoraan. Ystävä arvostaa rehellisyyttäsi ja suoruuttasi. Mutta ystävä ei ehdoin tahdoin halua loukata sinua. Joillakin ihmisillä ei ole myöskään taitoa valita näitä suoraan puhumisen hetkiä. Itse yritän olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka mieluummin sytyttävät kuin sammuttavat. Mieluummin kuuntelevat, kuin ovat itse koko ajan äänessä. Mieluummin halaavat, kuin osoittavat sormella.

Ystävät eivät jää toisilleen kiitollisuudenvelkaan. Ystävyys on antamista ilman, että odottaa vastalahjaa. Ystävän edessä voit huoletta näyttäytyä parhaimmillasi tai heikoimmillasi. Ystävä ottaa sinut vastaan sellaisena, kuin olet. Hän tietää, mitä elämässäsi kannat.

Voiko toisen ystäväksi tulla vasten hänen tahtoaan? Jos toinen ei halua sinua ystäväksesi, et voi yksin rakentaa välillenne ystävyyttä. Mutta silti voit olla ystävällinen.

 

Sinulle, ystäväni

Olet ollut minun olkapääni, olet ollut hiljaa.
Olet ollut minun poutasääni, olet kypsää viljaa.
Olet kantanut, olet antanut, olet kuunnellut ja siunannut.

Olet ollut minun linnunlaulu, olet virsi illan.
Olet ollut minun huoneentaulu, olet tehnyt sillan.
Olet taivaani, olet laivani, olet kukkani, villasukkani,

Olet ollut minun talven valo, olet tumma suklaa.
Olet ollut minun puinen talo, olet tehnyt juhlan.
Olet runoni, olet lauluni, olet iloni ja nauruni,

Olet ollut minun äidinkieli, olet huhtikuuni.
Olet ollut minun hyvä mieli, olet pihapuuni.
Olet ääneni, olet tuuleni, olet siipeni ja juureni.

Olet tärkeä ystävä, niin tärkeä minulle.

Sinun, Harriettisi

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedin