Sinä opetit minut uskaltamaan

En pidä jäähyväisistä. Niistä tulee minulle haikea mieli. Haluan kiittää Jari Sinua. Kiitos perinnöstä, jonka sain, kun pääsin avullasi toteuttamaan oman elämäni tarkoitusta ja samalla kokemaan iloa, oivalluksia ja yhteisyyttä – marssimaan paraatissa muiden Stronghold -heimolaisten kanssa. Kiitos koko tiimille, tiedonhaku -osastolle, tekniselle jaostolle, muille työrukkasille sekä oikeassa että vasemmassa kädessä – ja kaiken äidille, Ritvalle.

PVTT -perintöosa I

Muistikirjani ovat arvokkainta omaisuuttani.
Muistikirjani ovat arvokkainta omaisuuttani.

Olen oppinut ajattelemaan. Olen kehittynyt siinä. Et usko, minkälainen muistikirjakokoelma ihmisellä voi olla! Ne pursuavat toinen toistaan erikoisempia ajatuksia – ja niin monen ajatuksen ituna on ollut sinun ajatuksesi, Jari!

Olen tutkinut itseäni. Kaivanut sieluni sopukoita ja miettinyt, mikä minulle on tärkeää. Olen lopettanut itseni soimaamisen asioista, joille en itse voi mitään. Matka on jatkunut kiitollisesti ponnistellen ja matkanteosta iloiten. Olen löytänyt omat timanttini, joita kannan ylpeästi samettityynyllä.

Olen löytänyt itsestäni luovan, leikkivän lapsen. Olen työskennellyt huomisesta käsin ja valjastanut ajan puolelleni ja olen satsannut itseeni ja oppimiseen. Olen kaivannut muutosta ja sen minä olen saanut. Mutta ei se ilmaiseksi ole tullut. Se on vaatinut tahdonvoimaa.

Mutta eihän leikkivä lapsi tahdonvoimaa tarvitse, se leikkii, koska leikkiminen itsessään on kivaa. Joskus kuitenkin olemme oppineet tapoja, joiden rikkominen on edellytys muutokselle. Mielemme valtaavat monenlaiset halut ja houkutukset. Kun kaksi halua taistelee siitä, kumpi voittaa, tarvitaan tahdonvoimaa. Toiselle halulle täytyy sanoa EI. Ja toiselle voi sanoa KYLLÄ. Tätä harjoittelen.

PVTT -perintöosa II

Elämän poluilla on kiviä. Tämän kurssin aikana niihin jokaiseen on kaiverrettu ajatus.
Elämän poluilla on kiviä. Tämän kurssin aikana niihin jokaiseen on kaiverrettu ajatus.

Olen kirjoittanut ja uudelleen kirjoittanut. Ja vasta sen jälkeen olen ymmärtänyt, mitä oikein olen ajatellut. Olen oivaltanut, että olen syntynyt ajattelemaan ja taivas, että minä rakastan ajattelemista. Olen unelmoinut. Villisti ja intohimoisesti kirkastanut sitä, mitä haluan ja teen määrätietoisesti työtä juuri näiden asioiden eteen. Olen ohittanut hyviä juttuja vain siksi, jotta se mikä on ainutkertaista, saisi mahdollisuutensa.

Yksi suurimpia oivalluksia on ollut siinä, että vaikka tunnen niin monenlaisia tunteita, niin hyväksyn nämä tunteet sellaisina kuin ne ovat. Opetit minulle, että tunteiden vastalääke on elämä, joka syvenee siitä, että antaa tunteiden virrata.

Olen kulkenut pitkän matkan tiellä, jolla harmitukseni on vähintäänkin puolittunut. Tulokset antavat osin odottaa vielä itseään, mutta tiedän niiden olevan tulossa. Silti suunta on oikea.

Kurssi on ollut hyötykasvien istuttamista napapiirillä, VII -vyöhykkeellä, jossa ei yleensä kasva juuri mitään. Nämä siemenet eivät sekunnissa idä, niiden sadosta saa nauttia myöhemmin.

Kiitos. Olen rohkeampi kuin koskaan. Siksi, että koko ajan opettelen uskaltamaan.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedin