Mitähän intuitio tähän sanoisi?

Kävin viikonloppuna tyttäreni kanssa Arktikumissa. Meillä oli ikimuistoinen kohtaaminen jääkarhun kanssa.

Ihmisellä on tarve perustaa toimintansa tosiasioihin. Hän haluaa järkeillä ja etsiä vastauksia loogisesti päättelemällä. Mutta sitten tulee omituinen tunne. Ikään kuin pieni sisäinen ääni kuiskuttelisi korvaamme jotakin. Jostakin saamme varmuuden siitä, että näin täytyy tapahtua, näin minun on tehtävä.

Mistä sitten puhutaan, kun puhutaan intuitiosta? Asta Raami on tehnyt Aalto-yliopistoon väitöskirjan intuitiosta. Hänen mukaansa intuitioita on monenlaisia. Intuitio voi pohjautua vaistoihin, jolloin kyse on ehkä ohimenevästä tuntemuksesta tai siitä, että yhtäkkiä osaamme toimia oikein vaikkapa vaarallisessa tilanteessa. Asiantuntijaintuitio taas on ammattilaisuutta, johon päästään tekemällä jotakin asiaa kymmeniä vuosia ja oppimalla siitä. Tällaista intuitiivisuutta hyödyntää huippukirurgi tunnistaessaan heikkoja signaaleja ja tehdessään ratkaisuja niiden pohjalta. Sen lisäksi on vielä selittämätöntä, yliluonnolliselta vaikuttavaa intuitiota, jolloin yhtäkkiä saamme tietoa, jota meillä ei pitäisi olla.

Jokainen meistä käyttää intuitiota, mutta toisilla on herkkyyttä kuunnella tarkemmin, mitä asiaa intuitiolla on. Ideoinnissa ja uuden luomisessa tarvitaan intuitiota jatkuvasti. Jos joku asia hyvin voimakkaasti vetää puoleensa tai työntää luotansa, saattaa se olla merkki tunnesidoksesta, joka ei välttämättä ole intuitiota. Intuitioon liittyvät usein levollisuuden ja rauhan tuntemukset. Kaikilla on joskus tarve olla varma jostakin asiasta. Mutta vaientaako tuo tarve intuitiomme äänen?

Esimerkki intuitiosta

Laittaessamme taloamme myyntiin tapasin kaksi myynnin ammattilaista. Molemmat vakuuttivat minut siitä, että he varmasti saisivat talomme myytyä. Mutta millä ratkaisin sen, kumpi talon myy. Intuitiolla. Minulla on kokemusta aiemmista vastaavista tilanteista. Peilaten niihin, omiin toiveisiini, aikatauluihini tulevana keväänä ja muihin asiaan liittyviin yhtymäkohtiin saan vahvan tunteen asiasta. En voi selittää valintaani millään muulla, kuin intuitiolla.

Minulla – ja sinulla on valtava määrä sisäistä tietoa, jota voi hyödyntää. Se voi vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiimme. Arvelen, että intuitio on kävelyttänyt minut jääkaapille eräänkin kerran. Nykyään kun tämä käsky käy, jään odottamaan. Mietin, mitä kehoni haluaa minulle viestittää. Härnään intuitiotani. Sanon sille, että turha yrittää huijata minua, kyllä minä tiedän, onko minulla nälkä vai ei. Saan hykerrellä tyytyväisenä, kun huomaan, mitä vaikutusta uusilla elämäntavoillani on.

Joskus jään pohtimaan jotakin asiaa pidempään. Eilen esimerkiksi pohdin taas tahdonvoimaa. Voiko sitä harjoittaa? Mihin se välillä katoaa? Intuitio kehotti minua etsimään lisää tietoa. On hankala olla epävarmuuden tilassa ja vain odottaa oikeaa vastausta. Toisinaan selkeitä vastauksia ei ole.

Brené Brown määrittelee intuition näin:

Intuitio ei ole yksi ainoa tapa tietää – se on kykyä sietää epävarmuutta ja halukkuutta luottaa niihin moniin tapoihin, joilla olemme keränneet tietoa ja näkemystä: vaistoihin, kokemukseen, uskoon ja järkeen.

Ihan niin kuin järkevä ajattelu, myös intuitio kaipaa harjoitusta, jotta sen potentiaalia voi hyödyntää. Omia tuntemuksia voi heittäytyä havainnoimaan ja pohtia, millaista tietoa saa ja millaiseen ratkaisuun lopulta päätyy. Joskus pelko saattaa olla niin voimakas, että se saa meidät epävarmoiksi. Mutta mistä tuo pelko pohjimmiltaan johtuu? Epämukavien tuntemusten tarkasteleminen saattaa johtaa meitä vaikka kuinka jännittävien asioiden äärelle.

Silloin, jos voidaan yhdistää terävä päättely ja kirkas intuitio, ollaan hyvällä tiellä. Tässä elämäntaparemontissani kuuntelen intuitioni ääntä herkällä korvalla. Juuri nyt se kuiskaa minulle: Luota vaistoosi!

Rakas ystävä – on uusi viikko! Maanantai on mahdollisuuksia täynnä.

Sinun, Harriettisi

Tutki myös tätä:

Raami, Asta (2015), Intuition Unleashed 

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedin