Mihin tahansa ongelmaan ratkaisu: SISKO!

Olen seurannut monien ihmisten muuttotarinoita tarkalla silmällä. Yksi on muuttanut tämän tästä, välillä omasta tahdostaan, välillä pakon edessä. Toinen halusi irrottaa kaupunkihulinasta ja muutti metsän keskelle. Kolmas muutti vaihtelunhalusta, neljäs tarvitsi enemmän tilaa. Oli miten oli, aina muutto on aika rankka kokemus ja vie pitkään toipua sen mukanaan tuomista muutoksista.

Mehän tietenkin purimme kaikki muuttolaatikot jo muuttoviikolla. En kerta kaikkiaan olisi kestänyt nurkissa seisovia laatikkopinoja. Kun tavarat ovat paikoillaan, voi rauhoittua. Voi istua vaikka nojatuoliin ja ottaa lehden ja kupin kahvia. Siinä saattaa pälkähtää päähän omituisia ajatuksia.

Minulle tuli ensimmäisen kerran elämässäni halu laittaa seinään tapettia. Ajatelkaa, sain elää 46-vuotiaaksi ennen kuin tuo halu iski. Ostin unelmieni tapettia makuuhuoneeseeni – enkä tietenkään osannut miettiä kuviokohdistuksen aiheuttamaa hävikkiä rullassa. Laskin vain, että jos seinässä on neliöitä x, paljonko tarvitaan paperia peittämään tuo pinta-ala. Tämä tietenkin huomattiin juuri tapetointipäivänä klo 15.30 kun kaikki oli valmiina tapetointia varten, lattiat suojattuna, tikkaat levitettynä ja remonttikamppeet päällä. Rautakaupat menisivät klo 16 kiinni.

Tilanne oli koominen, suorastaan ”Hauskat kotivideot” -materiaalia. Siskon kanssa lähdimme saman tien ajamaan jonnekin, jotta ehtisimme, vaikkemme tienneet, minne olimme menossa. Samalla soittelimme läpi rautakauppoja, että mistä tuota lempitapettiani löytyisi. Selvisi nopeasti, ettei kyseistä tapettia saanut mistään. Näin ajoimme Prisman kodin sisustus -osastolle, koska sisko tiesi siellä olevan tapetteja myytävänä. Kuin taivaan lahjana löysimmekin -70 % alennuksesta jos mahdollista, niin vieläkin ihanampaa tapettia, kuin alkuperäinen. Huh, pääsimme tapetoimaan. Siinä samalla tuli tapetoitua myös yksi toinenkin huone. Eri tapetilla tietenkin.

Tyttäreni piti tuosta tapetista, jota siis oli liian vähän. Hän halusi sitä huoneeseensa. Minä surullisena mietin, että saankohan sitä lisää mistään, kaksi rullaa tuskin riittäisi hänenkään seinäänsä. Kun olin tarpeeksi monta viikkoa katsonut kodinhoitohuoneen nurkassa seisovia tapetointivälineitä, delegoin miehelleni rullan tilaamisen verkkokaupasta. Hän kuin varmuuden vuoksi teki tarkistuslaskelman ja eikös mitä – tapetti riittäisi tyttäreni huoneeseen! Taas tarvitaan siskoa.

Minustakin oli apua. Ojentelin tavaroita. Autoin parhaani mukaan. Samalla juttelimme niitä näitä, jaoimme arjen iloja ja ahdistuksia. En ikinä olisi itse selvinnyt tapetointiurakasta, mutta koska nyt olen nähnyt läheltä kolmen seinän tapetoinnin, voisin ehkä yrittää kokeilla sitä itsekin.

Vallilan Melissa, väri Latte

Vain kaksi tuntia ja tyttäreni huoneessa oli uusi seinä! Koko huoneen ilme muuttui. Samalla muuttui jotakin muutakin. Sydämeeni laskeutui kiitollisuus siskosta. Siskon mukanaan tuomasta rauhasta. Siskon konkreettisesta avusta tapetoinnissa, siskon seurasta ihan tavallisena aamuna. Edellisenä päivänä olimme juuri hiihtäneet yhdessä puolentoista tunnin lenkin. Miten puhdistavaa, hiihtää yhdessä ihan hiljaa. Välillä jutella, välillä vain olla ja ihmetellä auringon valon vaikutusta meissä. Kevät oli tullut meille. Ja meillä on sinua ikävä, Elise!

Olisiko tämä viikko siskojen viikko? Jos sinulla ei ole siskoa, toivottavasti sinulla on joku sielunsisko, jota voit tällä viikolla ajatella. Ehkä soittaa hänelle tai jopa nähdä!

Mukavaa viikkoa sinulle!

Harrietti

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedin