Maistiainen Alku -taipaleelta

Joskus lenkillä on kiva kuunnella musiikkia. Tai soittaa ystävälle! Tai kuunnella podcasteja!

Peilistä katsoo tyytyväisemmät kasvot. Kapeammat kasvot, hymyilevät silmät. Siitä, kun lopetin laihduttamisen ja ryhdyin ystäväksi Laihdutuskierre -nimisen mörköni kanssa, on nyt kahdeksan viikkoa. Silloin kirjoitin suositun Sarjassamme tunnustuksia ja uusi Alku -tarinan. Nyt kävin puntarillakin ihan vain siksi, että tiedän missä mennään. Paino on pudonnut 9,5 kg!

Mitä on tapahtunut?

Oppia ikä kaikki. Tajusin, että jos jatkan kuten ennenkin, mitään ei tapahdu. Muutos edellytti siis tekoja ja valintoja. Harjoittelen tätä jokaisella aterialla. Vaikeinta on muistaa syödä ajoissa.

Rytmistä

Olen itselleni löytänyt sopivan syömisen rytmin. Syön neljä suunnilleen samankokoista ateriaa päivässä. Aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Joskus saatan ottaa hedelmän välipalaksi, etenkin jos liikun. En mittaa annoksia.

Minulla ei meinaa tulla nälkä vielä puolenpäivän aikaan, mutta olen pakottanut itseni syömään lounasta joka päivä. Näin nälkä ei kasva liian suureksi ennen päivällistä. Koska rytmi on pysynyt tasaisena, myös verensokeri on pysynyt tasaisena.

Minun tehtäväni on syödä ja odottaa, mitä tapahtuu.

Olen ottanut mantrakseni sen, että minun tehtäväni on syödä ja odottaa, mitä tapahtuu. Jos herkkuhammasta on ruvennut kolottamaan, olen miettinyt oikein tarkkaan, mitä haluaisin. Sitten olen syönyt sitä – mutta vain vähän.

Sain valmentajaltani vinkin myös pysähtymisestä mieliteon lähelle, sen kuuntelemisesta, mitä asiaa mieliteolla minulle oikein on. Eli jos luulen, että minulla tekee mieli suklaata. Hengitän rauhallisesti. Otan vaikka kupin kahvia. Kuuntelen itseäni. Tekeekö minulla mieli suklaata, vai ottaako muuten vaan päähän? Olenko turhautunut tai hermostunut? Miksi? Jos totean, että ottaa päähän, siihen ei suklaa auttaisi kuitenkaan. Mutta mikä auttaa? Se, että lähden ulos. Vaikka pikku lenkille.

Se, mikä on jäänyt kokonaan pois, on ylimääräinen napostelu. Syön vain ruoka-aikana, muulloin en syö. Sen opetteleminen on aika vaikeaa. Joskus huomaan seisovani jääkaapin ovella, katson sisään sinne ja mietin, mitä laittaisin suuhuni. Onneksi siinä kohtaa tajuan, miten kummallisia polkuja pitkin sitä tulee kulkeneeksi kotonaan.

Värejä

Olen valinnut lautaselleni värejä. ¾ lautasesta täyttyy eriväristä kasviksista ja vihanneksista. ¼ on proteiinia (suunnilleen oman kämmenen kokoinen liha, kala tai kananpala) ja rasvaa, yleensä lorautan salaatin päälle öljy/balsamicoa, jonka olen maustanut pippurilla ja valkosipulilla. Jos liikun, ihan sama – vähän tai paljon, otan lautaselle myös hiilihydraatteja eli vaikkapa perunaa tai pastaa. Aamupuuroa syön aika usein, vaikken liikkuisikaan. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja tarvitsen senkin vuoksi hiilihydraatteja ruokavaliooni. Kun valitsen lautaselleni värejä, saan muutenkin elämäni näyttämään värikkäämmältä. Ja uskallan pukeutua värikkäämpiin vaatteisiin.

Lepoa

Olen nukkunut enemmän. Siihen liittyen varmasti vireystasoni on noussut, mutta toki kevyempi olo tuo iloisemman, kevyemmän mielen tullessaan. Olen yrittänyt vaalia unta ja nukkua kunnon yöunet. Tavoitteeni on nukkua vähintään 8 tuntia, mielellään 9 tuntia yössä. Unta on riittänyt.

Tunnistan, että elän ”kuherruskuukautta” edelleen. Motivaatio on pysynyt hyvänä. Ajattelen sen liittyvän suurimpaan oivallukseen. En pudota painoa, vaan yritän löytää tasapainoa elämään ja päästä eroon tästä ikuisesta laihdutuskierteestä. Sen oivaltaminen on ollut huikea matka!

Juhlat

Aiemmassa elämässäni juhlat ovat olleet jonkinlaisia kulmakiviä painonpudotuksen tiellä. Huomaan, että painonpudotus on saattanut loppua johonkin juhliin, jossa on mennyt oma syöminen tai juominen ihan ”överiksi”. Nyt olen mennyt juhliinkin uudenlaisella ajatuksella. Lautasmalli yhtälailla toimii myös juhlapöydän äärellä. Jos haluan kuohuviiniä, niin juon kuohuviiniä. Eihän tuo nyt niin vaarallista ole! Olen ollut monissa juhlahetkissä kahdeksan viikon aikana ja siitä huolimatta kaikki on sujunut hyvin.

Heti mulle kaikki tänne!

Olen luonteeltani sellainen, että haluaisin asioiden tapahtuvan nopeasti. Malttamattomuus näkyy myös Alku –taipaleella. Kun sanoin ääneen, että minusta tuntuu, ettei mitään tapahdu, puuttui valmentajani peliin. Todellakin tapahtuu, pysähdypäs tarkastelemaan sitä. Minulla on sellainen uskomus tai kuvitelma, ettei mitään tapahdu. Sen sijaan, että hoen itselleni, että hitaastipa muutos etenee, käännän suunnan toisinpäin. Kiitän itseäni onnistuneista valinnoista ja sanon, wau – hienosti menee!

Vaikeinta on ollut tunnustaa, että olen laihduttanut elämässäni ainakin 200 kiloa, joskus vain 8 kg – joskus jopa 40 kg kerrallaan. Eiköhän tämä laihduttamisen tie ole nyt nähty. Tärkeintä juuri nyt on nauttia hyvää ruokaa, liikkua ja levätä ja odottaa, mitä se tuo tullessaan.

Olen ollut aiemmin taitava aloittamaan alusta. Olen teoriassa tiennyt todella paljon ihmisen hyvinvoinnista, mutta koskaan en tosissani ole kokeillut sitä, että lopettaisin tämän ikuisen alusta aloittamisen. Tämä blogi on ollut hyvä tapa tehdä itselle pieniä välitilinpäätöksiä ja ottaa kohtalotovereita mukaan keskusteluun. Palaute on auttanut minua keskittymään ruokavalioon ja hyvinvointiini. Minulla on myös muistikirja, johon kirjoitan tuntemuksiani ja oivalluksiani päivittäin. Se on hyvä työkalu matkalla hyvinvointiin.

Jos haukka yrittää saada kahta hiirtä kiinni yhtä aikaa, hän ei saa kumpaakaan.

Alku vaatii keskittymistä. Se vaatii sitä, että kuulostelen kehoani ja sen tuntemuksia. Keskityn syömiseen ja mietin, mikä liikunta tuo minulle iloa. Vappuna meinasin jäädä kiinni vahingollisesta ajatuksesta. Kävin pitkällä lenkillä ja haaveilin munkista, jonka olin päättänyt syödä. Yhtäkkiä ajattelin: Minun on mentävä uudelleen lenkille, jos syön tuon munkin. VÄÄRIN! Liikunnasta ei saa tulla rangaistusta! Liikunta voi olla palkinto, muttei rangaistus. Tämä pohdinta vaatinut minulta paljon aikaa. Söin munkin. Enkä mennyt toiselle lenkille.

On hyvä harjoitella myös luopumista. Minä olen luopunut turhasta tavarasta. Se tuottaa minulle mielihyvää, kun voin antaa jollekin jotakin, mitä en enää itse tarvitse. Samalla olen lisännyt elämässäni järjestystä, meillä on aina siistiä. Tämä liittyy tietenkin myös siihen, että talomme on myynnissä. Järjestys tuo mielenrauhaa minulle.

Kun olen luopunut jostakin, olen tullut raivanneeksi tilaa tärkeämmille asioille.

Kiitos Sinulle, joka tuet minua tällä matkalla. Jatketaan yhdessä matkaa!

Sinun, Harriettisi

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedin