Lepoloma meluisasta maailmasta

Ensimmäinen laulu soi jo, kun tulen iltakirkkoon. Paikalla on mukavasti väkeä, ihmeellisen paljon nuoria – ajattelen. Lasisiin pääoviin oli kirjoitettu minulle viesti: Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.

Istun ihan kirkon takaosaan. Nautin siitä, että saan olla yksin ajatusteni kanssa. Laulan Herra kädelläsi -virttä, joka vie minut omaan nuoruuteeni. Tavoitan jollakin käsittämättömällä tavalla nuoruuden ilon itsestäni.

Aistin kirkon tuoksua, pidän hetken vielä takin päälläni, sillä tuntuu viileältä. Lämmin villahuivi tuntuu mukavalta, olen kuin pesässä, lämpimässä kolossa. On hyvä olla.

Katson yksityiskohtia kirkossa. Huomaan katossa olevan purjelaivan. Se on fregatti Toivo. Toivo oli 1800-luvun lopulla Toppilassa rakennettu suuri purjevene, pala Oulun historiaa.

”Hii-o-hoi! Haa-lu-vei!” Ensin kirjaston rannassa, sitten Toppilansalmen möljällä esitettiin Musareiden kanssa Kakaravaara -merimusikaalia. Siinä lapset rakensivat oman Toivo-laivansa ja lähtivät maailman merille etsimään kadonnutta isäänsä. Tuo muisto saa minut hyvälle mielelle.

Katson kirkon alttarille, jonka yläpuolella on suurikokoinen krusifiksi. Tilanne on puhutteleva, Jeesus on juuri kuollut. Antanut henkensä Golgatalla. Harmaa, pronssista valettu veistos riippuu puuristissä. Kristuksen pää on valahtanut alapäin.

Pappi saarnaa viikon tekstistä. Hän puhuu Mariasta. Jään miettimään sitä, että Maria oli juuri minun ikäiseni, kun hän näki, miten hänen poikansa ristiinnaulittiin. Olen pahoillani kaikkien niiden äitien puolesta, jotka joutuvat katsomaan lastensa kärsimystä läheltä. Olen kiitollinen terveistä lapsistani.

On ihmeellistä, kun kirkkosalillinen nuoria istuu hiljaa. Mikä voima on yhdessä vietetyssä hiljaisuudessa! Kuulen kiitoksista, että nuoret olivat isoskoulutettavia. Onnellisia ovat ne lapset, jotka näiden nuorten leireille pääsevät mukaan.

Illan rauha hiipii maahan meluisaan, väsyneet se hiljaa peittää teltallaan.

Taivas on kuin käsi suuren Jumalan. Yllä kaiken melskeen, yllä maailman.

Herra öin ja päivin kiitän sinua, sillä tiedän, että olet valveilla.

Pekka Simojoki
Iltakirkon jälkeen taivaanranta Tuirassa on pinkki.

Lyhyt kirkkohetki on kuin lepoloma meluisasta maailmasta. Lämmin suositus sinullekin, ystäväni!

Iloa ja valoa tähän viikkoon!

Harriettisi

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedin