Joulun hiljaisuus on täynnä vastauksia

Askeleiden kopinaa. Puhelimen pirinää. Hälytysääniä WhatsAppista, Messengerista, Facebookista. Sähköposti kilahti. Tulostin hurisee. Arjessa voi olla välillä kaoottinenkin ääniympäristö, sellaiseen väsyy. Tuo äänimaailma voi peittää alleen omat ajatukset, oman mielen maiseman äänet.

Mietin, millainen olisi minun täydellinen jouluni. Se olisi rauhallinen. Se olisi sellainen, että saisin itse valita, mitä ääniä siihen kuuluu. Minulle on selvää, mitä ääniä en haluaisi kuulla. En jaksaisi kuunnella lasten kinastelua, enkä kaikenlaisten mediavempainten yhtäaikaisia ääniä.

Toivoisin, että ihmiset puhuisivat toisilleen ystävällisesti. He kysyisivät kysymyksiä lempeällä äänellä ja vastaisivat rauhallisesti ja ystävällisesti. He touhuaisivat juhlahetkiin liittyviä tilanteita yhdessä.

Täydellisessä joulussa on aikaa ihmetellä. Silloin voi kuunnella omia ajatuksiaan. Hiljaisuudessa voin miettiä, millaisia toiveita ja haaveita minulla on tulevaisuudelle toteutettavaksi. Voin tarkastella mennyttä vuotta miettien sen ilon ja onnen hetkiä. Eikä tuo vuosi pelkkää ruusuilla tanssimista ollut. Silti näyttää siltä, että ikävät asiat ovat kääntyneet siunaukseksi.

Hiljainen hetki

Menen ajatuksissani hiljaiseen talliin. Istahdan tuoreille, puhtaille oljille ja katson öljytuikkusta, jonka pieni liekki valaisee koko pimeän huoneen. Siinä hiljaisuudessa on kaikki. Siinä on rakkaus ja siinä on ikuisuus. Saan levätä siinä kaikessa rauhassa, tallin aasi ei aja minua omasta huoneestaan ulos. Päinvastoin. Se näytää nauttivan seurastani. Jään miettimään, millainen on minun sydämeni talli. Ainakin se on hiljainen.

Jouluyön rauha ottaa minut lempeään syliinsä. Sydämeni kaipaa jotakin. Jään kysymään, mitä. Joulun hiljaisuus on täynnä vastauksia.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedin