Historia toistaa itseään osa 2

Eilen kiipesin Puolivälinkankaan vesitorniin! Kuvan siellä minusta otti Hulda Urponen.

Pitkästä aikaa avauduin viime maanantain blogissani laihdutuskierteestä irti pääsemisestä. Eihän se onnistu minulta, ainakaan yksin. Mutta muiden ihmisten avulla se tuntuu taas ihan mahdolliselta ajatukselta. Olen aivan liikuttunut siitä tuesta, mitä olen taas kerran saanut! Niin moni osaa samaistua näihin ajatuksiin. Niin monelle tämä painon kanssa kamppailu on ihan totisinta totta. Tiedätkös, kannustavilla sanoilla on tärkeä merkitys!


Sulla ja mulla on koko loppuelämä aikaa laihduttaa!

T. Haapakangas

Olen saanut ihan puheluitakin tämän aiheen tiimoilta ja erityisen lämpimältä tuntuu läheisen ihmisen halaus. Tuntuu hyvältä saada kuulla: Sinä riität juuri tuollaisena kuin olet. Eräs tunnettu ajattelija haluaisi päästä ajatusten alkujuurille ja hän kysyy, miksi toimimme niin kuin toimimme. Syömme lohduttaaksemme itseämme tai syömme ruudun ääressä. Toinen tunnettu ajattelija miettii, ettei enää kannata laihduttaa, koska rypyt syvenevät. Se kolahti, täytinhän juuri 47 vuotta.

Moni muukin on onnistuneesti laihduttanut monet kerrat. Päästyään tavoitepainoon ja hyvään oloon, kuitenkin huomannut, että paino hiipii takaisin. Miksi silloin on niin helppo kieltää itseltään tosiasiat? Uuden olon ylläpitäminen on siis ollut minulle tähän mennessä mahdoton tehtävä. Miten siinä ikinä kukaan voi onnistua?

Erityisen puhuttelevaa ja pysäyttävää on saada kuulla nuoresta naisesta, joka siitä huolimatta, että on aina elänyt terveellisesti ja ollut normaalipainoinen, taistelee nyt päivä kerrallaan vakavan sairauden kanssa ja toivoo, että saisi vielä vähän aikaa elää. Tätä vasten peilattuna murheeni on naurettava. Tiedostan tämän. Elämä on lahja. Ja elämä on nyt.

Yhdessä voimme onnistua ihan missä vaan, kunhan tavoitteet ovat kohtuulliset ja lähtöisin omista tarpeista ja lähtökohdista.

K. Helynen

Mitä siis voimme tehdä, että oppisimme näkemään itsemme kauniina juuri nyt? Entä jos kelpaamme itsellemme ja läheisillemme sellaisena kuin olemme, mutta pelkäämme?

100 vuotta sitten rehevyys oli vaurauden merkki. Tänään kilot viestivät saamattomuudesta ja epäonnistumisesta. Kun kuulen ystävien puhetta minulle, kuulen samalla heidän puhuvan myös itselleen. Miten vaativa tämä maailma juuri nyt onkaan.

Kilot ja mitat eivät mielen tasolla ja sisäisessä hyvinvoinnissa merkitse mitään.

K. Ahlfors

Yksi supernainen, joka myös valmentaa muita sanoi hyvin: Voi, kun kykenisimme näkemään itsemme toisten silmin. Voisiko sitä harjoitella? Hän toteaa lempeästi, että naisen mieli voi olla konstikas. Se mikä tänään jurppii, voi huomenna naurattaa.

Kiitollisena katson kehoani ja totean, miten monta onnellista hetkeä olen saanut siinä viettää. Jatkan matkaa tässä kehossa, koska muutakaan ei juuri nyt ole tarjolla. Onneksi sinä olet siinä!

Iloa tähän viikkoon! T: Harriet

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedin