Häpeällisistä tunteista on vaikea puhua

Olen viettänyt todellista unelmieni lomaviikkoa. Olen ollut kahdestaan nuoremman tyttäreni kanssa Himoksella, New Wine -festivaaleilla, jossa olen saanut paitsi levätä, myös todella virkistyä ja voimaantua. Koen olleeni Taivaan Isän huolenpidossa. Olen saanut rauhassa ajatella elämän tärkeitä asioita ja kohdannut ihmisiä, jotka ovat osanneet rohkaista minua.

On ihmeellistä saada positiivista palautetta. Yksi rakas ihminen sanoi minulle tänään, että minä olen kaunis. Toinen kertoi, että tuon hyvää tuulta sinne, minne menen. Kolmas sanoi, että minulla on kaunis ääni.

Kuva: Salla Korteniemi
Kuva: Salla Korteniemi

Mutta osaanko ottaa palautetta vastaan, se on sitten toinen juttu. Mutta hyvältä se tuntuu, sen voin tunnustaa. Olen opetellut iloitsemaan tästä hyvästä palautteesta ja haluan antaa sitä myös muille. Siitä seuraa niin paljon hyvää!

Kel´onni on se onnen kätkeköön

Meillä suomalaisilla on jännä tapa kadehtia kaikkea sitä, mitä toisella on. Kuitenkaan emme voi rehellisesti tunnustaa, että kadehtisimme. Onhan meidät jo pienestä pitäen opetettu siihen, että tietynlainen pröystäily ei ole hyväksi. Päinvastoin. Kel´ onni on, se onnen kätkeköön.

Kuka meistä uskaltaa rehellisesti tunnustaa, että on toiselle kateellinen? Jokaisella meistä on kokemus siitä, että olemme kateellisia muille. Ainakin tiedämme jonkun, joka on. Mutta on niin paljon helpompi nähdä kateutta muissa, kuin itsessään.

Erilaista kateutta

Jos hiljainen ja ujo ihminen on kateellinen, hän luultavasti nielee kateutensa ja tunnustaa sen korkeintaan ihan lähimmälle ihmiselle. Jos taas ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen ihminen on kateellinen, siitä luultavammin tietää jo laajempi piiri. Miehen kateus on takuulla erilaista, kuin naisen kateus. Tai ainakin nämä kertovat asioista eri tavoin.

Ehkä valmiutemme tunnistaa vaikkapa kateutta ovat kovin vähäiset. Onhan se jotenkin noloa, kadehtia sitä, että näkee jollakin ihmisellä olevan asioiden hyvin. Toisaalta voihan olla niin, ettemme edes tiedosta kateutta tässä. Mutta mitä jos kääntäisimme asian toisin päin? Näkiessämme, että jollakin ihmisellä on hyvä olla kertoisimme hänelle: Sinä näytät hyvältä, mitä sinulle on tapahtunut? Olen iloinen puolestasi!

Kateus ei koskaan häviä

Niin kauan kuin on ihmisiä, on kateutta. Siitä emme ikinä pääse. Mutta miten voisimme tunnistaa paremmin sitä, miten itse suhtaudumme asioihin ja ihmisiin? Jos mietit hetken, mitä itse elämältäsi toivoisit ja näet lähipiirissäsi jonkun, joka on jo päässyt tähän, on aika luonnollista kadehtia häntä. Näin ajatellen kateus kertoo siitä, mitä itse toivomme ja haluamme elämältämme. Mutta mitä voisimme itse tehdä, että oma elämämme olisi edes hippusen enemmän sitä, millaista sen haluaisimme olevan.

Kaikki onni tekee maailmaa paremmaksi. Toiselle se onni voi tulla rakkaudesta, toiselle uskosta, kolmannelle menestyksestä. Mutta oli miten oli, onnellinen ihminen levittää iloa ja valoa sinne, missä hän on.

Parasta lääkettä kateuteen on kiitollisuus. Ja voihan se olla, että kateutta tunteva ihminen ehtii enemmän miettiä muiden asioita, kuin omiaan. Onko syvimmillään asia itsetuntokysymys? Jos itsessämme on joku kolo, on vaikeaa nähdä hyviä asioita myöskään muissa.

Minä olen kiitollinen tästä viikosta. Olen kiitollinen rakkaistani, uskosta ja ystävistäni. Olen kiitollinen uusista lauluista, joita olen saanut kirjoittaa tällä viikolla. Erityisen kiitollinen olen uusista ihmisistä, joihin olen saanut tutustua. Voisiko tuon vanhan sananlaskun muuttaa näin: Kel´ onni on, se onnen näyttäköön. Muiden onni ei ole itseltä pois.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedin