Elämä on valon ja varjon vuoropuhelua

”Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa, kun päivä painuu pilveen niin varjo katoaa…”

Ihmisellä on varjonsa. Pimeä puoli, pelkojen ja huolten koti. Jos ihminen olisi täydellinen ja valmis, hänessä ei näitä varjoja olisi. Tuolloin hän olisi voittanut ne kaikki. Mutta varjo seuraa meitä itsepäisesti, vaikka juoksisimme sitä karkuun. Varjo ei välttämättä ole kuitenkaan paha asia. Varjot ovat ihmisen pelkoja, mistä ne ikinä johtuvatkin. Varjot ovat pimeän puolella, vaikkakaan ilman valoa niitä on vaikea nähdä ja tunnistaa.

Valoisa minä

Jotenkin meillä ihmisillä on halu näyttää ulospäin vain valoisa itsemme. Kukapa mielellään näyttäisi haavoittuvuuttaan, kertoisi kivuistaan, epäonnistumisistaan tai synkistä ajatuksistaan. Haluamme olla ulospäin hyviä, mutta silti tuotamme toisillemme kipua. Aika kummallista, eikö? Ehkä siksi olisi hyvä tutustua omiin varjoihin. Jari Sarasvuo on opettanut minua jopa tanssimaan niiden kanssa.

Mikä sitten auttaa voittamaan nämä varjot? Yksi hyvä ase varjoja vastaan on vilkas mielikuvitus. Sen avulla saan varjot pienemmäksi. Mielikuvitukseni avulla kohtaan varjoni. Tutustun niihin, juttelen niille lempeästi ja tutkailen niitä rauhallisesti. Kysyn, mistä ne ovat tulleet ja tarvittaessa lähetän ne eteenpäin.

Mielikuvitukseni avulla saan elää rikasta elämää! Luon itselleni maailman, jossa kaikki on hyvin. Olen mestari kuvittelemaan pieniä onnen hetkiä. Näiden kuvitelmien avulla tiedostan nämä hetket myös silloin, kun niitä ihan oikeastikin tapahtuu.

Pimeyden tango

Pimeys tekee minut hulluksi. Mutta voi, miten ihanalta kynttilän liekki näyttää pimeyttä vasten. Pienikin valo on tärkeässä asemassa silloin, kun ollaan tekemisissä pimeyden kanssa. Huomaan, että keskitalvella olen väsynyt ja allapäin, mutta mieliala kohenee sitä mukaa, kun valon määrä lisääntyy.

Valo voittaa

Aurinko saa minut iloiseksi! Joka kerta, kun saan herätä aurinkoiseen päivään, olen siitä kiitollinen. Auringon ihmeellinen valo hoitaa minua. Se tarttuu minuun ja tuo minulle hyvän mielen. Se saa minut hymyilemään ja tunnen oloni onnelliseksi. Aurinko saattelee minut ulos! Se saa minut hiihtämään ja jopa laskettelemaan, se on paljon se!

Se on valo, joka varjot hajottaa. Ilman valoa täällä maapallolla ei olisi mitään, ei yhtään ihmistä eikä yhtään kasvia. Mitä luulet, että ihmiselle tapahtuu, jos hänet eristettäisiin koko elämäksi valosta. Ei annettaisi mahdollisuutta nähdä aurinkoa. Tällaista julmuutta ei soisi kenellekään tapahtuvan.

Tänään iloitsen valosta ja auringosta. Tuosta ilmaisesta mielialalääkkeestä, joka antaa minulle voimaa ja energiaa. Osaisinko iloita auringosta, jos en tuntisi kaamosta? Tarvitsen aurinkoa myös siihen, että jaksaisin kohdata varjoni. Sitä varten ristin myös käteni. Ja kiitän valosta ja lomasta! Katso täältä, miten kauniisti olen aiemmin kirjoittanut valosta. Kiitos, että olit tämän hetken kanssani! Sinun, Harriettisi

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedin