Älykästä elämää

Omassa nuoruudessani sain jo nähdä enteitä siitä, millainen maailma minua aikuisena odottaisi. En vain silloin vielä uskonut, että se kaikki voisi olla jonakin päivänä totta minun elämässäni.

Ritari Ässän auto KITT oli ihmeellinen, samoin komea ihmemies MacGyver, joka pelastui aina täpäristä tilanteista pikku keksintöjensä avulla. Ehkä James Bondille tehdyt uskomattomat keksinnöt olivat myös välähdys älykkäästä arjesta tämän päivän ihmisille.

Heräsin todellisuuteen, jossa itse elän keskellä älykästä arkea puhuvan auton, robotti-imurin ja itse itsensä pesevän uunin kanssa. Ennen näitä härveleitä elämäni oli siis ihan tyhmää, vai oliko sittenkään? Kerron kuitenkin vähän näistä älykkäistä olennoista, jotka ovat nykyään meillä ihan arkipäivää.

Imuri

Älkää jättäkö minua yksin, itkee Nuu-Nuu tyttäreni mielestä.

Meille on muuttanut robotti-imuri. Se on puolisoni lahja parisuhteellemme. Itse asiassa imurointi on kotitöistä se, mistä olemme eniten riidelleet. Entisessä elämässämme oli keskuspölynimuri, josta en pitänyt lainkaan. Ajattelin silloin, että pölynimuri ei ime kunnolla, mutta puolisoni osoitti kerta toisensa jälkeen luuloni vääräksi tyhjentäessään pölypussia. Se ei kuulemma tarkoita sitä, ettei imuri ime, vaikka siitä ei kuuluisi imuroidessa kovaa ääntä. Mutta koska mieheni mielestä keskuspölynimuri oli niin mahtava kapistus, niin hän sai imuroida sillä niin paljon kuin halusi. Meillä oli ihan tavallinen imuri sitä varten, jos minä halusin imuroida. Tulin liian vihaiseksi sen toisen imurin varressa.

Meillä imurointi on ollut niin sanotusti miesten hommia. Nyt, kun meillä on vähän isompi talo, vie myös imurointi vähän enemmän aikaa. Niinpä yhtenä kauniina päivänä kotiin töistä tullessani minua tuli vastaan eteisessä robottipölynimuri. Lapset antoivat sille nimen Nuu-Nuu. Täytyy tunnustaa, että meillä on ollut hauskaa sen kanssa.

Yhtenä päivänä se oli teljennyt itsensä työhuoneeseen, kun se oli vahingossa työntänyt oven edestään kiinni. Se on jotenkin sosiaalinen, sillä jos se imuroi silloin, kun olemme kotona, se haluaa aina tulla sinne, missä muitakin on. Mutta nykyään se saa jäädä imuroimaan yksikseen kotiin, kun lähdemme töihin. Se ei kuulemma pidä siitä. Jostain syystä niissä tapauksissa se on löytynyt sammuneena sohvan alta. Joskus sillä on vaikeuksia päästä telakkaan. Se alkaa mököttää telakan lähellä ja päästää surullisia, mollivoittoisia ääniä.

Auto

Tervetuloa, Harriet – sanoo automme, kun lähden ajamaan sillä. Kun käytän minulle personoitua avainta, se osaa heti muuttaa kuljettajan istuimen minun säätöjeni mukaan. Tuo istuin itsessään on ihan ihmeellinen! Siinä on jopa hierontamekanisimi, mikä minusta on ihan käsittämätöntä. Sehän edesauttaa nukahtamista, jos oikein rentoutuu.

Mutta nukahtamista varten auto on varustettu huippuasein. Autossa on vahti, että kuski pysyy hereillä. Edes diplomi-insinöörimme ei ole vielä selvittänyt, seuraako auto pään liikkeitä vai silmien asentoa, mutta auto ravistelee rattia ja herättää kuskin. Kaistavahti pitää huolta siitä, että pysytään omalla kaistalla. Jos meinaa vaihtaa kaistaa niin, että vieressä on toinen auto, varoittaa auto siitä. Jos kuljettaja ajaa liian lähelle edessä ajavaa autoa tai joku muu äkillinen asia tulee auton eteen, jarruttaa auto automaattisesti. Autossa on myös mm. kuolleen kulman varoitin eli peilin vieressä oranssi valo. Ja paljon muitakin nappuloita, joita en ole vielä edes uskaltanut kokeilla. Auto mm. peruuttaa itsensä parkkiruuttuun yhdestä nappulasta!

Uuni

Silloin, kun muutimme uuteen kotiin, pesin uunimme aivan perinteisellä tavalla: K2R -pesuainetta käyttämällä. Tyhmä olin! En nimittäin tiennyt, että meillä on itse itsensä pesevä uuni! Tarvittiin miehen uuninpesuvuoro, että tämä ominaisuus löytyi uunista. Voitteko kuvitella. Uuni pesi itse itsensä nappia painamalla! Täytyy tunnustaa, että epäilin, voisiko se edes olla mahdollista. Ainakaan en uskonut, että lopputulos olisi niin hyvä.

Halusin ymmärtää, mitä pesussa tapahtuu. Kyse on pyrolyysista. Uuni kuumentuu 500 asteeseen ja sitten lika palaa pois. Tuo operaatio kesti kolme tuntia, mutta olen järkyttävän onnellinen työn lopputuloksesta. Ainoastaan harmittaa, ettei uuni pese peltejä, ritilöitä tai ulkopintojaan itse.

Älykkäässä arjessa on helpottavia elementtejä, kun kaikkea mahdollista voi ajastaa. Kahvinkeitin sammuu itsekseen kahvin keitettyään, saunan voi ajastaa, valot voi ajastaa ja hella, uuni ja pesukoneet toimivat myös ajastuksella. Ajatella, mikä merkitys voi olla ajastuksella!

Kyllä on fiksu olo, kun saa elää näin älykästä arkea. Kyllä niitä kotihommia silti vielä jää itsellekin tehtäväksi. Tämän kaiken keskellä pesin saunan ihan perinteisellä juuriharjalla. Minulla on nimittäin ollut joskus kaakelin pesua varten Black & Decker, mutta siihen en ollut tyytyväinen ja luovuin siitä muuton yhteydessä. Se tunne on aivan ihana, kun saa mennä ihan puhtaaseen saunaan.

Rauhallista hiljaista viikkoa sinulle! Elitpä sitten älykästä tai vähemmän älykästä elämää.

Harriet
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedin